Hufvudstadsbladet, lauantai 20. helmikuuta 1982

Kuvia elämästä

Se suuri määrä Seppo Salmelan maalauksia ja piirustuksia, jotka ovat esillä Phergusissa, ovat vakuuttava osoitus taiteilijan monipuolisuudesta, jopa siinä määrin, että toivoo Salmelan pystyvän pitämään kaikki langat käsissään.

Mukana on suurikokoisia, intensiivisesti vangittuja maisematauluja, tiivistunnelmaisia pienikokoisia asetelmia aiheinaan jokapäiväiset esineemme, sekä sarja erittäin hienoja ja onnistuneita henkilökuvia ja piirustuksia. Kaikilla kolmella alalla on oma kantavuutensa, ja on viime kädessä erittäin vaikea sanoa minkä niistä asettaisi etusijalle.

Yksi esiintuleva ja keskeinen piirre Seppo Salmelan taiteilijaluonteessa, sellainen joka toistuu koko hänen tuotannossaan, on hänen kykynsä tiivistää ja vangita tärkein aiheessaan, oli se sitten esine, maisema tai ihminen. Piirustuksissa, joiden joukossa on muotokuvia mm. Raimo Reinikaisesta, Olavi Suomelasta ja Mauri Heinosesta, hänen onnistuu, huolimatta melko irrallisesta ja sulautuvasta piirustustavasta, painottaa juuri niitä mallin piirteitä, jotka kuvaavat henkilön yksilöllisyyttä. Esineet hän maalaa asetelmissaan hyvin intensiivisesti ja mahtavalla tavalla, joka tekee niistä, esimerkiksi kieltämättä kauniista kahvikeittimestä, ainutlaatuisia. Muutamat suuret maisemat Salmela on maalannut hellällä mutta silti kantavalla tunteella, kun taas muutamat vakioaiheet on maalattu hieman toista tiivistunnelmaista tapaa käyttäen. Omakuva, taiteilija soutuveneessä, on painavin ja lupaavin maalaus kaikista esillä olevista; se on ainutlaatuinen tulkinta ihmisestä ja maisemasta.

Dan Sundell

***

Hufvudstadsbladet Lördag den 20 februari 1982

Bilder ur livet

Den stora kollektion målningar och teckningar som Seppo Salmela visar hos Phergus formar sig till ett övertygande prov på konstnärlig mångsidighet, i så hög grad att man hoppas att Salmela ska förmå hålla alla trådar i sin hand. Här finns sensitivt fångande landskap i stort format, komprimerande stilleben kring vardagsföremål i något mindre format samt en synnerligen träffsäker och välfunnen serie personprofiler, teckningar. Samtliga tre genrer har egen bärkraft och det är i sista hand svårt att säga vilken av dessa man ville ställa främst.

Ett framträdande och centralt drag i Seppo Salmelas konstnärslynne, ett sådant som genomfar hela hans produktion, är hans förmåga att komprimera och ta fasta på väsentligheterna i sina motiv, det må sedan gälla föremål, landskap eller mänskor. I teckningarna, bland vilka ingår porträtten av bl.a. Raimo Reinikainen, Olavi Suomela och Mauri Heinonen, lyckas han trots en ganska yvig och upplösande framställning betona just de drag hos modellerna som är personlighetsbärande. I sina stilleben dyker han in på prylarna på ett intensivt och visueltt hungrigt sätt som gör föremålen, t.ex. den oförlikneligt sköna kaffekokaren, helt unika.

Några stora landskap målar Salmela med en varlig men bärande känsla medan några standardmotiv får en något annorlunda, dimensionell komprimering. Självporträttet med konstnären i roddbåten är en av samlingens tyngst vägande och mest löftesrika målningar, en gedigen tolkning av person och landskap.

Dan Sundell  

***

Helsingin Sanomat, keskiviikko 17. helmikuuta 1982

Espressokeittimen väri

Tämän hetken maalaustaiteellemme on tyypillistä entistäkin intensiivisempi suhde värienkäyttöön. Yhä useampi uskaltaa jättää teoksensa ilmaisuvoiman värien varaan. Väriin suhtaudutaan vapautuneesti, sen annetaan vaikuttaa ja elää.

Seppo Salmelan maalaukset ovat oiva esimerkki edelläsanotusta. Gallerie Pherguksen asetelmat ja maisemat vetoavat ennen kaikkea rikkaalla kolorismillaan. Salmelan tauluissa värit sulautuvat kuin huomaamatta vankkaotteiseen sommitteluun ja pehmittävät teoksissa usein vallitsevaa melko ankaraakin rytmiikkaa. Väri hoivaa viivaa.

Tekijä rakentaa teoksensa yleensä diagonaalisommittelun varaan. Lujat lävistäjät jännittävät kuvat ryhdikkäiksi ja kuvatilasta tulee dynaaminen, kehysten ohi ponnistava.

Kovaa akselisommittelua pehmitetään kaiken aikaa ponnekkailla vastalinjoilla ja hienovaraisilla värisiirtymillä. Kerrosmaalaus ja lasuurit taas puolestaan syventävät värejä ja avaavat kuviin lempeitä väriperspektiivejä. Rikas kerrosmaalaus korostaa myös värien valovoimaa. Toisiinsa nähden 90 asteen kulmissa olevat värikentät tehostavat kuvauksen kohteiksi valittujen esineiden kolmiulotteisuutta. Kappaleiden ja pinnan kesken vallitsee jännite.

Varsinkin Salmelan maisemakuvaus vaikuttaa äkkipäätään hyvinkin realistiselta, mutta paljastuukin seuraavassa hetkessä tarkoin harkituksi abstraktiksi sommitelmaksi, joka tarjoilee katsojille värien kautta välittyvän elämyksen.

Maalausten joukosta poimisi mielellään omaksi kokonaisuudekseen pienikokoiset asetelmat. Esineistöä niissä on niukalti ja varsinainen kompositio syntyykin värien rinnastuksista. Näitä kuvia voi pitää elämänrikkaan epävakaisuuden dokumentteina. Kuvatuista esineistä on tehty tunnelmien ja mielialojen vertauskuvia. Espressokeitin, jonka pintaan näyttävät sulaneen kiinni sateenkaari ja aamurusko, kertoo valoisasta Italiasta ja siellä eletystä elämästä. Sardiinipurkki ja haarukka saavat puolestaan kertoa pankkitilin tyranniasta.

Salmelan tapa hajottaa lähtökohdiltaan realistinen sommitelma kiinteäksi konstruktiiviseksi sommitelmaksi on mielenkiintoinen. Se kertoo modernismin klassisen perinteen ja jälkimodernismin ideoiden vapautuneesta yhdistämisestä. Taustalla aistii varsinkin venäläisen vallankumousajan avantgarden tuulahduksia.

Kaj Kalin 

***

Helsingin Sanomat, sunnuntai, 22. lokakuuta 1978

Puutarha rannalla

Seppo Salmela valmistui Taideakatemian koulusta pari vuotta sitten. Tämän vuosikymmenen aikana hän on osallistunut niin moniin näyttelyihin, että jo pelkästään sen vuoksi häntä voisi pitää varttuneena taiteilijana.

Helsingin Taiteilijaseuran Toimintakeskukuksen tiloissa Salmelan asetelmien ja henkilökuvien joukosta pistävät silmään maisemat. Niiden valoa heijastava väriasteikko tuo mieleen puhtaan paletin sovellutukset.

Salmela on levollinen maisemantekijä. Hän pysyttelee samassa näkymässä, jota tutkii valaistuksen, vuoden – ja vuorokaudenaikojen vaihtuessa, ja joissakin maalauksissa saman rantamaiseman voi nähdä heijastuvan ikkunan tai peilin läpi. Myös asetelmissa ja henkilökuvissa Salmela todistaa taitavansa valonheijastumisen problematiikan varsin monipuolisesti. Salmela korostaakin materiaalien kuvaamisen tärkeyttä. Asetelmissa hän yhdistää lasin ja kirjavat kukat tai koristeelliset tekstiilit. Materiaalien ominaispiirteet korostuvat kankaalla sen mukaan, miten ne kykenevät heijastavaan valoa.

Lasuuritekniikkaa Salmela opiskeli Taideakatemian koulun aikoina, jolloin hän kopioi Akseli Gallen-Kallelan maalauksen Démasque – naamio pois. Tulokset voi nähdä paitsi lasiasetelmissa myös maalauksessa Mummo, jossa alemman värin kuulto iholla saa mummon kasvot hohtamaan omalla erityisellä tavallaan.

Useissa näkymissä esiintyy villiintynyt vanha omenapuu Sammatista, se sama jonka jäntereinen varsi maalauksessa Kukkiva puu hallitsee utuista maisemaa järvelle. Pienikokoisissa akvarelleissa ja öljymaalauksissa on jotain erityistä viehätystä ja tuoreutta, joka muistuttaa japanilaisoivalluksista ja joka korostuu näyttelytilassa suurikokoisten, vankkojen maalausten rinnalla.

Marja-Terttu Kivirinta

***

Kansan Uutiset, perjantai, 27. lokakuuta 1978

Kotoista realismia

Kun se esitetään taidekuvan muodossa ei ratkaisua enää säätele kopiointi tai realistointi. Taiteilijan omat tunteet ja maailmankatsomukselliset heijastumat tulevat väkisin mukaan.

Seppo Salmelan näyttelyä kuvaisin väljästi hyvin kauniiksi ja koristeelliseksikin. Muodollisesti kesyn kokonaisuuden rikkoo muutama oivaltava pienikokoinen maisemamaalaus. Niiden värissä on syksyn kirpeyttä ja kuulakkuutta ja toisaalta nostalgisuutta, joka eräissä asetelmissa on suorastaan makeilevaa.

Hämmästyttävintä Salmelan tuotannossa on perimmältään eräänlainen graafinen tunnelma: maalaukset olisivat kieltämättä parempia, jos ne olisi sovellettu jonkin graafisen työmenetelmän malliin. Ehdotuksessani saattaa olla vinha perä, sillä Salmelalla on valöörien tajua ja muodollisen kypsymisen lahja, jonka tiivistämisen näkee esimerkiksi hänen Omassakuvassaan.

Herkkyyden vastapainoksi Salmela riuhtaisee sitten suurikokoisen teoksen Mummo, jota voi pitää taiteilijan kypsyyskokeena piirustuksen ja sommittelun suhteen. Suurena ansiona pidän tämän työn monimentaalista luonnetta ja moniarvoista värikäsitystä sekä pyrkimystä hellyttävään realismiin. Teoksen mitoitus on kuitenkin liian suuri. Puolta pienemmässä koossa ansiot olisivat tiivistyneet, maalauksesta olisi tullut yhteenveto koulutuksellisista ansioista.

Silmää kauneudelle Salmelalla on. Hän pyrkii kuvaamaan rehellisesti näkemäänsä ja kokemuksiaan. Näyttely on Helsingin Taiteilijaseuran Toimintakeskuksessa.

Ahti Susiluoto

***